Ploki

Ploki

Tylyn kaljupään satunnaista jorinaa subjektiivisesti tärkeistä asioista.

Ploki RSS Feed
 
 
 
 

iPad first impressions

Having now had about a week to get to know the iPad in different situations, it is a good time as any to provide a first impressions report. I’ll start by saying that the three weeks I had to wait to get my hands on it after it had been bought was probably the longest three weeks of my adult life, such was the level of expectation. Of course I read every piece of material I could find about the thing, and (as usual) was quite sceptical about the overall effect described. When I first got it in my hands, I was amazed at how small it is in reality. I excpected bigger based on the photos I’d seen.

One week in, I remain astonished about the immersibility of the thing. I had read about it, but I didn’t believe it until I experienced it. The iPad really becomes the thing you do with it: browsing the web, it becomes the web; reading a book, it becomes the book. The device itself fades away leaving only what you are doing visible. There are no distractions, as there only is a single app open at any time. I found myself lounging on the couch reading news with Reeder (viewer app for Google Reader accounts), or magazines with iBooks (I have six months worth of Autosport magazine downloaded as PDF files, just waiting for a way to read them…) for hours on end. Doing the same on my MacBook Pro I’m constantly interrupted by something, anything. Probably that’s my own fault, having gotten used to “doing” multiple things at the same time.

One thing that really is handy is the emerging e-magazine market. Already Wired and Popular Science have produced beautiful, if somewhat lacking in function, applications with which one can buy new issues, download them straight to the iPad and read the articles combined with some multimedia. I’ve seen some whining in the US about the price of the individual issues being too high, but that is not a factor in Europe: if you can get those magazines at all, they’ll cost up to 10, even 15 euros per issue. Electronically downloaded issues are about 3 euros at the moment, with subscription deals coming. I went looking for Popular Science in Academic Bookstore in Turku earlier this week, and couldn’t find it at any price. Now, hopefully The New Yorker provides its own app soon.

However, to really appreciate the usability and usefulness of the iPad requires constant Internet connection. That’s why I’m really glad I specified the WiFi+3G model. I decided not to open 3G account for it until I’m back in Finland (early November) to avoid huge costs living abroad, but I might be tempted to get a local 3G account for use in here. I didn’t really notice the need for always-on Internet at home, where I have a good WiFi signal and a fast ADSL connection. Here at it is a bit problematic, as WiFi reception in my room is a bit bad and the outside lines are sometimes flaky. And there’s lots of other people using the same lines!

The real test of the device will be how well it suffices as the only computer on the road. Now I can always fall back to using the laptop if I need to. I’ll report more when I know more…

Perusasioiden äärellä

Nykyisessä Twitterin, Facebookin, blogien ja erilaisten yhteisöpalveluiden, yleisemmin sosiaalisen median ja välittömän uutisoinnin maailmassa luottamuksellisen ja julkisen tiedon, sekä yleisen ja yksityisen tiedon sekoittuminen on kovin tavallista. Jos kaikki tieto on julkista, helposti löydettävissä, analysoitavissa, luokiteltavissa ja jalostettavissa, mitä tapahtuu yksilön tai organisaation yksityisyydelle?

Tuo yksityisyysaspekti on saanut minut ensimmäistä kertaa reiluun seitsemään vuoteen miettimään plokin pitämisen perusajatusta. Aloittaessani tämän kirjoittelun maaliskuussa 2003 maailma oli toisenlainen. Ei ollut Facebookkia eikä Twitteriä, blogitkaan eivät vielä olleet lyöneet itseään läpi suuren yleisön tietoisuuteen. Maailma muuttuu, minäkö en? Väärin. Vaalin aika tarkasti yksityisyyttäni muissa sosiaalisen median palveluissa, miksi sitten koen tarvetta kertoa oman elämäni melko banaaleista yksityiskohdista avoimesti nettipäiväkirjassa? Olisiko ehkä aika lopettaa?

Yksi lopettamista vastaan puhuva seikka on se, että haluan kirjoittaa muistiin mitä itselleni tapahtuu, koska muisti muuten on heikko ja tärkeitäkin asioita unohtuu. Silti, kirjoittaa voi pöytälaatikkoonkin, joko perinteiseen tai sähköiseen. Jos tälle linjalle lähden, onko tälle plokille jotakin muuta käyttöä? En tiedä. Mielessä on käynyt jonkin sortin esseistiksi ryhtyminen: voisi kirjoittaa niistä oikeasti “subjektiivisesti tärkeistä asioista” joita plokin kerron sisältävän. Musiikista, kirjoista, yhteiskunnallisista asioista, matkailusta, … ja sit mä heräsin, ja totesin että onko minulla oikeasti mitään sanottavaa niistäkään asioista, tai osaanko kirjoittaa niin, että se kiinnostaisi ketään. Toisaalta: jos haluan kirjoittaa, miksi minun pitäisi välittää siitä, kiinnostaako se ketään. Tätä nettipäiväkirjaakin olen kirjoittanut itselleni, en millekään yleisölle.

Tämä eipäs-juupas-ottiatuota pohdinta on varmaan osa sitä suurempaa “mitä minä elämältäni haluan” mietintää, jonka aloitin lokakuun lopulla turhaa atk-romua pois kämpästä kantaessani. Silloin totesin yhdelle, ehkä jopa useammallekin ystävälleni, että nyt on ainakin kuusi kuukautta aikaa miettiä. Se kuusi kuukautta on kohta mennyt, enkä ole yhtään lähempänä vastausta. Toivottavasti on vielä toiset kuusi kuukautta lisää aikaa miettiä, jos vaikka tulisi valmista.

Ajatuksia herätti myös juuri lukemani kirja, Nick Hornbyn “Juliet, Naked“. Kirja kertoo naisesta, joka huomaa hukanneensa viisitoista vuotta elämästään suhteeseen, joka on ollut tietynlainen mukavuusavioliitto, vaikka eivät naimisissa olleetkaan. Ajautuivat yhteen ja pysyivät. (Okei, kuten kaikki Hornbyn kirjat jollakin tasolla, se kertoo myös musiikista ja sen obsessiivisesta fanittamisesta. Suosittelen varauksetta.)

Juonta sen suuremmin paljastamatta itse tartuin kiinni tähän viiteentoista vuoteen ja sen hukkaamiseen. Joskus tuntuu siltä, että olen hukannut sen saman viisitoista vuotta työntekoon, kirjoihin, musiikkiin, tietokoneisiin, enkä ole saanut oikeastaan mitään aikaan. Se viisitoista vuotta on toki tehnyt minusta sen ihmisen, mikä olen, mutta onko tämä oikeastaan se mitä haluaisin olla? Olenko kahlinnut itseni tiettyyn muottiin, ja onko yksi osa sitä muottia nettipäiväkirjan pitäminen? Estääkö se, että olen päättänyt kirjoittaa julkiselle foorumille elämästäni, minua elämästä sitä elämää niin kuin haluaisin?

Siihen viiteentoista vuoteen mahtuu paljon hyvääkin. Olen tutustunut ihmisiin, joiden toivon olevan osa elämääni vielä pitkään. Olen käynyt upeissa paikoissa, kuullut hienoja konsertteja, lukenut uskomattoman hyviä kirjoja. Vaan olenko elänyt, mitä se sitten onkaan?

 

May 2012
M T W T F S S
« Jul    
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031  

Categories

Archives

On this day...

No posts on this day.